mikähän siinäkin on, että sitä rakastaa toista oikein täydestä sydämestään. mutta sitten sitä rakkautta ei riitä itselle. ei osaa rakastaa itseään, ei arvostaa. miettii välillä, mitä on tehnyt ansaitakseen tällaisen onnen ja mitä niin pahaa se toinen osapuoli on tehnyt, että ansaitsee tällaisen ristikseen? ja niinä heikkoina hetkinä, kun minä ei ole mitään, eikä se ansaitse mitään hyvää, tulee loukattua sitä kaikkein rakkainta. sitä, joka ei todellakaan ole sitä ansainnut. sitten toisinaan saa piru mielessä vallan.ei tuo minua rakasta.kuka tällaista rakastaisi. se pettää minua.pettää pettää. ja miksei pettäisi, olenhan minä niin ällöttävä. sitten minä loukkaan sitä toista. loukkaan oikein tosissani. koska ei ole oikein, että vain minä olen loukattu. ja sen jälkeen minulla on niin paha olla, kun olen saanut sen toisen itkemään. sen, joka rakstaa minua tällaisena kuin olen. miksi olen niin paha. miksi en voi uskoa ja luottaa. ja kuitenkin uskon ja luotan. minä olen paha.